|
Dooris muutti luokseni keväällä 2004. Olin ystäväni luona kun hänelle soitti
erään perheen äiti ja kertoi että heidän kesälomareissunsa aikana heidän
kuistin alle oli muuttanut villikissa pentunsa kanssa. Perheessä oli yksi
lapsista niin pahasti allerginen ettei pojan suunnilleen tarvinnut kuulla
kuin sana kissa ja johan oli poju tukossa. Siispä kaverini otti ja lähti
miehensä kanssa tätä parivaljakkoa loukuttamaan (tottakai sellaisella joka
ei vahingoita kissoja!!) Emo jäi karkuteille mutta tämä pieni musta sähisevä
ötiäinen meni ruuan perässä loukkuun.
Ja niin alkoi vajaan kolmen päivän väsymätön tahtojen taistelu ja neidin
kesyttäminen. Siellä sitä maattiin ja istuttiin kylmällä saunan
kaakelilattialla ja höpöteltiin pienelle kisulille. Lopulta neiti alkoi
uskomaan ettei nää akat häntä syökkään suihinsa vaan että ne taitaakin olla
ihan ok tyyppejä... :D
Eläinlääkärissä käynnin, tarkastuksen, rokotusten ja madotusten jälkeen
neiti oli valmis muuttamaan luokseni (kaverilla kun oli jo 3 kissaa eikä
avokkinsa suostunut perheenlisäykseen).
Dooriksella on mielenkiintoinen tapa osoittaa hellyytensä, nälkänsä
jne...hän saattaa ottaa ja puraista vaikka pohkeeseen...tosin puraisu on
sellainen pikkasta kovempi näykkäys, ei mikään tappajan haukkaus, hih.
Niin joo, onhan Dooris ollut vähän näyttelyissäkin....
Hän oli vuoden 2005 POH-KIS ry:n VUODEN KOTIKISSA =)
|
